Menetys. Olen kokenut menetyksen vain kerran.
Hoitohevoseni Tessa lopetettiin.
En ole koskaan kokenut mitään,
niin hirveää.
Keskiviikkona Tessa oli vielä ihan normaali,
Tiistaina sain kuulla Tessan menetyksestä.
Kukaan, joka ei ole menettänyt koskaan ketään,
ei tiedä miltä se tuntuu.
Se ei ole sama asia,
kuin koira myydään.
Se ei ole enää tässä todellisuudessa.
Se katoaa.
Sitä ei enää ole…
Meillä oli niin hyviä,
kun huonojakin muistoja,
mutten vaihtaisi yhtäkään niistä.
Sain ratsastaa Tessalla 3 kertaa.
Kukaan ei tullut väliimme,
muistan kun itkin luonasi kun
pelkäsin että kaikki nauraisivat toppahousuilleni.
Istuin maassa,
itkin,
sitten hirnahdit,
tökkäsit pehmeällä turvallasi
aivan kuin sanoen:
olet juuri hyvä tuollaisena.
Muistan kun viimeisenä kerralla
kun näimme,
Essi tuli luoksemme,
ja sanoi:
Tessa, sä et tiedäkään
miten paljon Suvi susta välittää.
Se oli ihanasti sanottu.
Kukaan ei tajunnut,
kuinka paljon oikeasti välitin ja
huolehdin.
Kukaan.
Rakastin Tessaa.
Tein kaiken sen eteen…
Se oli mulle kuin oma hevonen.
Me nähtiin vaan kerran viikossa,
mutta se riitti meille.
Meillä oli vahva side,
ystävyys.
Se ei ole loppunut vieläkään.
Me ollaan eri todellisuuksissa,
mutta ollaan ystäviä.
Me ollaan parhaat ystävät,
nyt,
aina,
ja ikuisesti!
Sydämeni itkee joka päivä,
kunpa mä olisin voinut sanoa
sulle hyvästit…
Mulla on nyt,
ja aina suunnattoman kova ikävä!
Kukaan ei ole samanlainen,
eikä kukaan tule olemaan Tessan veroinen.
Ei mikään, ei kukaan.
Tessa oli ainutlaatuinen.
Nyt ne ajat ovat ohi.
Sun on näin parempi, ilman kipua, ilman tuskaa.
Kiitos kaikesta, ethän koskaan unohda minua…?
RIP Terli "Tessa" 2002-24.2.2015
_______________________________________________
Oon lopettanut heppailun, mutta ystävät ja hevoset ovat aina lähellä sydäntäni.
Myös tää blogi varmaan jää, mutta menkää lukemaan mun toista: sanninaattorinelamaa.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti